Kulman kundit on valitettavasti pelaamassa itseänsä ulos neljän joukkueen loppuhuipentumasta ja tämä jos mikä on reilua peliä, siis muita neljän joukkoon haluavia joukkueita kohtaan. No joo, eipäs vielä mennä asioiden edelle.
Juhannus vaihtelevalla menestyksellä takana ja joukkue saapui intoa puhkuen kolmen viikon mittaiselta harjoitusleiriltä suoraan Tarttilan korttelipyhättöön. Päivän tavoite oli selvä, lisää pisteitä tarvitaan. Yksitoista innokasta korttelipalloilijaa kokoonpanossa ja kaikki vaikutti hyvältä.
Ensimmäisessä pelissä vastassa Él Paso, joukkue täynnä nuoria ja juoksuvoimaisia pelaajia. Ilman lämpötila jo tutuksi tullut +30 ja jostain kaukaa kantautui ukkosen jylhä ääni. Puitteet kohdillaan ja kenttä kunnossa, muutamaa muhkuraa huomioimatta. Ottelun alusta lähtien pelin henki oli selvä, nuoremmat(Paso) juoksivat ja loivat paikkoja, ei niin nuoret(Kundit) yrittivät pysyä kuumuudessa hengissä ja siinä sivussa iskeä paikan tullen. Ensimmäinen jakso tarjosi KK:lta tarkkaa ja uhrautuvaa puolustusta sekä yhden vastaiskusta tehdyn maailin. Tauolle siis maalin johdossa. Toinen jakso alkoi loistavasti kun Lihaspihvi kurkotti Juspen loistavaan keskitykseen ja survoi pallon vastustajan pömpeliin jo toistamiseen ottelussa. Tässä vaiheessa olisi tietysti ehkä ollut taktisen muutoksen paikka ja alkaa varjelemaan kahden maalin johtoa, mutta minkäs teet kun seuraavasta aloituksesta kaveri painaa välittömän kavennuksen. Kauan ei sitten mennyt kun pallo oli Apelin sanoja lainatakseni jälleen omissa pitseissä ja peli tasan. Tasoitus oli kyllä sen luokan pommi että siihen sopii Mertarannan kuolemattomat sanat, taivas varjele mikä sieltä tulee... Tämän jälkeen alkoi miehiä tippua sitä mukaa kun talviuniltaan hernneitä paarmoja ilmestyi kentälle. Liekö helle vai ne muutamat muhkurat kentällä, mutta alun iloisesta joukosta oli pelin jälkeen ilman laastarin tarvetta karkeasti puolet. No, ottelun voittomaalista tuli sellainen 'de ja vuu' mieleen, pallo omalla 16 ja kolme valkopaitaa yrittää epätoivoisesti purkaa tilannetta -> seuraava muistikuva ja pallo omassa maalissa. niin Lamaa niin Lamaa!! Olihan meilläkin omat paikkamme jälleen, mutta niin vain vastustaja vielä yhden teki ja vei väsyneiltä pisteet. Peli siis Pasolle 4-2 jos jäi epäselväksi.
Toisen pelin kohtalona olikin sitten ensimmäisessä pelissä saadut kolhut ja kapea rosteri. Pahoittelut Mustalle Surmalle kun tulivat turhaan paikalle!!!! Näitä sattuu, vanhat ukot ei kestä rasitusta ja kun puolet joukkueesta oli alunperinkin paremmissa puuhissa, niin tulos ilmeisesti 3-0-luovutus ja pisteet Surmalle. Tämä on ainakin oma käsitykseni tässä vaiheessa. GM korjatkoon jos on aihetta. Harmillista, eipä Lama/KK/ryhävalas/mitä niitä muita nimiä olikaan ole montaa peliä muistini mukaan joutunut luovuttamaan. Itse toki "pääsin" Alpan maalille nuokkumaan heti ensimmäisen pelin jälkeen, eli ei siis ihan turha reissu, mutta joku muu kirjoittakoon siitä raportin.
Tämä tarina loppuu muutamassa vuodessa maamme kevyen musiikin helmiin nousseen kappaleen sanoihin, "...on meillä sauna, viina ja kirves..." joista aion tänään käyttää ainakin kahta!
Juhannus vaihtelevalla menestyksellä takana ja joukkue saapui intoa puhkuen kolmen viikon mittaiselta harjoitusleiriltä suoraan Tarttilan korttelipyhättöön. Päivän tavoite oli selvä, lisää pisteitä tarvitaan. Yksitoista innokasta korttelipalloilijaa kokoonpanossa ja kaikki vaikutti hyvältä.
Ensimmäisessä pelissä vastassa Él Paso, joukkue täynnä nuoria ja juoksuvoimaisia pelaajia. Ilman lämpötila jo tutuksi tullut +30 ja jostain kaukaa kantautui ukkosen jylhä ääni. Puitteet kohdillaan ja kenttä kunnossa, muutamaa muhkuraa huomioimatta. Ottelun alusta lähtien pelin henki oli selvä, nuoremmat(Paso) juoksivat ja loivat paikkoja, ei niin nuoret(Kundit) yrittivät pysyä kuumuudessa hengissä ja siinä sivussa iskeä paikan tullen. Ensimmäinen jakso tarjosi KK:lta tarkkaa ja uhrautuvaa puolustusta sekä yhden vastaiskusta tehdyn maailin. Tauolle siis maalin johdossa. Toinen jakso alkoi loistavasti kun Lihaspihvi kurkotti Juspen loistavaan keskitykseen ja survoi pallon vastustajan pömpeliin jo toistamiseen ottelussa. Tässä vaiheessa olisi tietysti ehkä ollut taktisen muutoksen paikka ja alkaa varjelemaan kahden maalin johtoa, mutta minkäs teet kun seuraavasta aloituksesta kaveri painaa välittömän kavennuksen. Kauan ei sitten mennyt kun pallo oli Apelin sanoja lainatakseni jälleen omissa pitseissä ja peli tasan. Tasoitus oli kyllä sen luokan pommi että siihen sopii Mertarannan kuolemattomat sanat, taivas varjele mikä sieltä tulee... Tämän jälkeen alkoi miehiä tippua sitä mukaa kun talviuniltaan hernneitä paarmoja ilmestyi kentälle. Liekö helle vai ne muutamat muhkurat kentällä, mutta alun iloisesta joukosta oli pelin jälkeen ilman laastarin tarvetta karkeasti puolet. No, ottelun voittomaalista tuli sellainen 'de ja vuu' mieleen, pallo omalla 16 ja kolme valkopaitaa yrittää epätoivoisesti purkaa tilannetta -> seuraava muistikuva ja pallo omassa maalissa. niin Lamaa niin Lamaa!! Olihan meilläkin omat paikkamme jälleen, mutta niin vain vastustaja vielä yhden teki ja vei väsyneiltä pisteet. Peli siis Pasolle 4-2 jos jäi epäselväksi.
Toisen pelin kohtalona olikin sitten ensimmäisessä pelissä saadut kolhut ja kapea rosteri. Pahoittelut Mustalle Surmalle kun tulivat turhaan paikalle!!!! Näitä sattuu, vanhat ukot ei kestä rasitusta ja kun puolet joukkueesta oli alunperinkin paremmissa puuhissa, niin tulos ilmeisesti 3-0-luovutus ja pisteet Surmalle. Tämä on ainakin oma käsitykseni tässä vaiheessa. GM korjatkoon jos on aihetta. Harmillista, eipä Lama/KK/ryhävalas/mitä niitä muita nimiä olikaan ole montaa peliä muistini mukaan joutunut luovuttamaan. Itse toki "pääsin" Alpan maalille nuokkumaan heti ensimmäisen pelin jälkeen, eli ei siis ihan turha reissu, mutta joku muu kirjoittakoon siitä raportin.
Tämä tarina loppuu muutamassa vuodessa maamme kevyen musiikin helmiin nousseen kappaleen sanoihin, "...on meillä sauna, viina ja kirves..." joista aion tänään käyttää ainakin kahta!